Yks laps
Mulla on yks laps. Sitä on ollu hirveen vaikee saada pukemaan aamusin vaatteet päälle. Oon tapellu ulkohousujen pukemisesta kaks vuotta putkeen. Kaverit anto neuvoja.
- Kokeile tarrakalenteria, johon kerätään tarroja aina, kun aamulähdöt on sujunut hyvin. Kun tarroja on viisi, lapsi saa palkinnon. Parin viikon jälkeen ainakin meillä rupes aamut sujumaan todella hyvin.
Meillä ei. Kuukauden jälkeen lapsella loppu motivaatio ja mulla rahat.
Sit mä kielsin siltä ketsupin syönnin siihen saakka, että laps ryhtyis aamusin pukemaan. Se lopetti syömisen, koska oli tottunu laittamaan ketsuppia joka paikkaan.
Seuraavaks mä lopetin käskemisen, uhkailun, maanittelun ja lahjonnan. Joko kannoin sen puolipukeissa autoon ja päiväkodin ammattilaiset hoiti homman, tai sit mä puin lapsen sen nukkuessa. Mutta näistä se sai hirveet raivarit, enkä mä saanu aamulla edes mennä sen huoneeseen. Jos mulla olis ollu itseäni viisaampi mies, olisin siirtänyt ongelman sen hoidettavaksi, mutta mies oli siinä vaiheessa asentanu sata metriä kaapelia teollisuushalliin, kun meillä soi herätyskello.
Kokeiltiin sitäkin, että laps valitsi illalla valmiiks vaatteet aamua varten. Ongelma tuli siitä, että aamulla se haluskin laittaa eri vaatteet.
- Minä haluan oravapaidan.
Oravapaidan. Tietysti oravapaita oli just sillon pesussa.
- Käviskö leppäkerttupaita?
Kysyin suloisimmalla äänelläni.
- Joo.
Leppäkerttupaita oli tarhan varavaatekassissa. Sit me lähettiin laps huutaen päiväkotiin väärät vaatteet päällä.
- Entäs jos sä näyttäisit lapselle suuttumuksesi, että hän huomaisi, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun.
Kokeilin sitäkin. Raivosin kerran takas, puin samalla ja pistin rappukäytävään oottamaan, että saan itelleni vaatteet päälle. Huutamisesta se meni ihan lukkoon, kieltäyty seuraavana päivänä pukemisesta vielä kovemmin, repi ja riuhto. En mä voi sitä väkisin pukee. Ihme, ettei meistä oo tehty lastensuojeluilmotusta.
Yhtenä päivänä oltiin menossa päiväkodin myyjäisiin, jonne olin leiponu 150 karjalanpiirakkaa, kaks pellillistä mustikkapiirakkaa, siemennäkkäriä ja keitelly kaheksan litraa puolukkaglögiä. Laps ei ollu pukenu, vaikka olin jo monesti pyytäny. Laitoin Pikku Kakkosen päälle ja sanoin, että ei mitään kiirettä, saat pukea kaikessa rauhassa.
Puoleen tuntiin ei ollu mitään tapahtunu, ja kävin sanomassa uudestaan, että nyt kannattaa pukea, ei ole kiire, mutta alota nyt. Sitten vartti ennen varsinaista lähtöaikaa sanoin lempeästi, että äiti lähtee nyt, tuletko mukaan. Ehdit vieläkin pukea rauhassa, mutta äiti ei jää tappelemaan sun kanssa. Äiti ei tykkää tappelusta. Sitten se tuli se viimenen viisminuuttinen ennen lähtöö. Olin vieny leipomukset jo autoon ja aattelin vielä juua kahvit ennen lähtöö. Mä sanoin niin topakasti kun osasin.
- Nyt jos et ole viidessä minuutissa pukenut, niin äiti lähtee ja sä jäät tänne.
Sit mä lähin.
Otin Toyotan, ajoin Pieksämäelle ja ostin junalipun Helsinkiin ja kaks siideriä. Soitin miehelle että laps on kotona.
- Mee sen luo.
Helsingistä jatkoin Tallinnaan. Myin myyjäisleipomukset ja puolukkäglögit ylihintaan humalaisille turisteille. Ostin junalipun Berliiniin Latvian, Liettuan ja Puolan läpi. Berliinissä asuin hippikommuunissa ja opettelin kontakti-improvisaatiota ja rummutusta. Berliinistä liftasin Barcelonaan, josta löysin kivan espanjalaisen poikaystävän. Kyllästyin sen sukulaisiin ja lensin Pietariin, jossa myin viikon itteeni, kun oli rahat lopussa. Menin datsalle opettelemaan hapankaalin tekemistä, kun olin siitä haaveillu jo viis vuotta.
Palasin kotiin, mutta ei mun mies ja laps ollu siellä. Niitten sijaan siellä asu hirmu kivoja ulkomaalaisia.
-Is it okey, if I live with you guys?
Kysyin sen jälkeen kun olin kertonut, että tää on mun entinen koti.
- Welcome!
Välittömästi ne laitto musiikin soimaan ja porukka alko kokkaamaan.
Aloin olemaan yhen Niken kanssa. Se harrasti joogaa. Sai mutkin houkuteltua mukaan. Joogassa pää tyhjennetään ja annetaan tilaa luovuudelle ja uusille ajatuksille.
Kerran joogassa mulle tuli sellanen ajatus, että nyt mä lähen.
Ja sit lähin.
Ja tulin tänne.
Nyt mä oon tässä.
Ja tässä on mun tyttö.
Mulla on yks laps. Sitä on ollu hirveen vaikee saada pukemaan aamusin vaatteet päälle. Oon tapellu ulkohousujen pukemisesta kaks vuotta putkeen. Kaverit anto neuvoja.
- Kokeile tarrakalenteria, johon kerätään tarroja aina, kun aamulähdöt on sujunut hyvin. Kun tarroja on viisi, lapsi saa palkinnon. Parin viikon jälkeen ainakin meillä rupes aamut sujumaan todella hyvin.
Meillä ei. Kuukauden jälkeen lapsella loppu motivaatio ja mulla rahat.
Sit mä kielsin siltä ketsupin syönnin siihen saakka, että laps ryhtyis aamusin pukemaan. Se lopetti syömisen, koska oli tottunu laittamaan ketsuppia joka paikkaan.
Seuraavaks mä lopetin käskemisen, uhkailun, maanittelun ja lahjonnan. Joko kannoin sen puolipukeissa autoon ja päiväkodin ammattilaiset hoiti homman, tai sit mä puin lapsen sen nukkuessa. Mutta näistä se sai hirveet raivarit, enkä mä saanu aamulla edes mennä sen huoneeseen. Jos mulla olis ollu itseäni viisaampi mies, olisin siirtänyt ongelman sen hoidettavaksi, mutta mies oli siinä vaiheessa asentanu sata metriä kaapelia teollisuushalliin, kun meillä soi herätyskello.
Kokeiltiin sitäkin, että laps valitsi illalla valmiiks vaatteet aamua varten. Ongelma tuli siitä, että aamulla se haluskin laittaa eri vaatteet.
- Minä haluan oravapaidan.
Oravapaidan. Tietysti oravapaita oli just sillon pesussa.
- Käviskö leppäkerttupaita?
Kysyin suloisimmalla äänelläni.
- Joo.
Leppäkerttupaita oli tarhan varavaatekassissa. Sit me lähettiin laps huutaen päiväkotiin väärät vaatteet päällä.
- Entäs jos sä näyttäisit lapselle suuttumuksesi, että hän huomaisi, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun.
Kokeilin sitäkin. Raivosin kerran takas, puin samalla ja pistin rappukäytävään oottamaan, että saan itelleni vaatteet päälle. Huutamisesta se meni ihan lukkoon, kieltäyty seuraavana päivänä pukemisesta vielä kovemmin, repi ja riuhto. En mä voi sitä väkisin pukee. Ihme, ettei meistä oo tehty lastensuojeluilmotusta.
Yhtenä päivänä oltiin menossa päiväkodin myyjäisiin, jonne olin leiponu 150 karjalanpiirakkaa, kaks pellillistä mustikkapiirakkaa, siemennäkkäriä ja keitelly kaheksan litraa puolukkaglögiä. Laps ei ollu pukenu, vaikka olin jo monesti pyytäny. Laitoin Pikku Kakkosen päälle ja sanoin, että ei mitään kiirettä, saat pukea kaikessa rauhassa.
Puoleen tuntiin ei ollu mitään tapahtunu, ja kävin sanomassa uudestaan, että nyt kannattaa pukea, ei ole kiire, mutta alota nyt. Sitten vartti ennen varsinaista lähtöaikaa sanoin lempeästi, että äiti lähtee nyt, tuletko mukaan. Ehdit vieläkin pukea rauhassa, mutta äiti ei jää tappelemaan sun kanssa. Äiti ei tykkää tappelusta. Sitten se tuli se viimenen viisminuuttinen ennen lähtöö. Olin vieny leipomukset jo autoon ja aattelin vielä juua kahvit ennen lähtöö. Mä sanoin niin topakasti kun osasin.
- Nyt jos et ole viidessä minuutissa pukenut, niin äiti lähtee ja sä jäät tänne.
Sit mä lähin.
Otin Toyotan, ajoin Pieksämäelle ja ostin junalipun Helsinkiin ja kaks siideriä. Soitin miehelle että laps on kotona.
- Mee sen luo.
Helsingistä jatkoin Tallinnaan. Myin myyjäisleipomukset ja puolukkäglögit ylihintaan humalaisille turisteille. Ostin junalipun Berliiniin Latvian, Liettuan ja Puolan läpi. Berliinissä asuin hippikommuunissa ja opettelin kontakti-improvisaatiota ja rummutusta. Berliinistä liftasin Barcelonaan, josta löysin kivan espanjalaisen poikaystävän. Kyllästyin sen sukulaisiin ja lensin Pietariin, jossa myin viikon itteeni, kun oli rahat lopussa. Menin datsalle opettelemaan hapankaalin tekemistä, kun olin siitä haaveillu jo viis vuotta.
Palasin kotiin, mutta ei mun mies ja laps ollu siellä. Niitten sijaan siellä asu hirmu kivoja ulkomaalaisia.
-Is it okey, if I live with you guys?
Kysyin sen jälkeen kun olin kertonut, että tää on mun entinen koti.
- Welcome!
Välittömästi ne laitto musiikin soimaan ja porukka alko kokkaamaan.
Aloin olemaan yhen Niken kanssa. Se harrasti joogaa. Sai mutkin houkuteltua mukaan. Joogassa pää tyhjennetään ja annetaan tilaa luovuudelle ja uusille ajatuksille.
Kerran joogassa mulle tuli sellanen ajatus, että nyt mä lähen.
Ja sit lähin.
Ja tulin tänne.
Nyt mä oon tässä.
Ja tässä on mun tyttö.